Yön nikamilta herännyt

- miehelleni - 


Poskeani vasten
rintakehäsi
pehmeä nukka
vuosien kehräämä

kosketus yön nikamilta herännyt perhonen, kuljemme korkeaan ruohoon,
suonien lehtiruodit, pienet kalat, hengitys kuin uisi kevään aukaisemaa
vettä pitkin, sukeltaisi pinnan alta lumpeet.

                                            Pilvet hajoavat aurinkovillaksi, muistavat esikon kukkaan
                                                  eksyneen kimalaiset kasvot.