Ohikulkevan ilman tavoin hetkiseksi
terälehtiin pysähtynyt valo
syttyy / sammuu / kapinoi yötä vasten
ei anna
ottaa itsestään kuvaa.
Yhteenliitetyt sormet, Graalin malja, rukous, meren lieve kohahtaa
piirtää rannan hiekkaan kivien varjoja.
Kauempana viinitarhojen kumu ja appelsiini- ja oliivilehtojen, miten
ne jatkavatkaan taivaanrannan pilareita ohi katseen kantokyvyn.
Palaan sinne unessa.
Lintuna.
Sudenkorentona.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
