lampo

Lehtikultasi sa maanpoveen lasketat
Ei kimaltehes enää elävöit
Ain sa lähdet niin varhain

Oi luontos armain
Mua elähytät elämähän

Sillä kuitenkin tulet  sa taasen
Ja maan lumivaippaan kiedot
Kimalteesi palaa helkkyväin

Hangilla hohtavilla
Lampoja taivaan kankahilla
Tulessa illan leimut

Iät ja syvät