Yön tummimmat tunnit kanssasi
olivat, kuin pyhän meresi pimeys:
yön yksinäisimmät henkäykset
tuntuivat puhtailta hallusinaatioilta.
Kuinka kaipuu voikaan kulkea
niin seisovassa vedessä -
katseesi takana/
sielusi väreissä -
mitä kiivaimmat aallokot
kuolleessa meressä
jotka hukkuivat minuun.
Minä ollut olen sinun.
Tuntea vaan kykenen
kummasti, sinuuteesi
upota saatan -
orpo ja typerä houkka.
Hylkynä himoitsen kiellettyä virtaa -
suonieni sisäistä halua
palvon pyhänä kuvana,
tyynenä pintaa pitelen.
Yksin olen vapaa.
Vain yksin olen vapaa.
Minä sinut nähdä voin
vaan kovin hankalaa olisi
koskettaa niin lahonnutta sydäntä,
kuin yön tummimmat tunnit kanssasi.
Ja meresi pimeys.
Kiivain kurimus
katseesi takana
hukuttaa.
Meresi pimeys.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi