Sinulle

Talven pimein hetki
Runoni kirjoitti
Kasvanut kipuni
Kynän pakotti

Ei koskaan tärkein
Ei koskaan tarpeeksi
vääristyneet tunteeni
Hiljalleen tukahdutti

Sinä kuulit sanani
Ymmärsit hiljaisuuttani
Tunsit minuuteni
ennen kuin näit kasvoni

Annoit vapauteni
Oman tahtoni
Työnsit eteenpäin
Silloin kun tarvitsi

Olit turvani
Kunnioitit ja varjelit

Annoit anteeksi
Ja rakastit

Kuljimme läpi menetyksen
kivun hiljaisen
Ikävän tuulen
Yksinäisyyden
Läpi talvien
Ja pimeyden

Nyt kevät odottaa vuoroaan
Puhjetakseen kukkaan
Tiedän jo sinun olevan
lähtemätön osa minua
Oppisimmeko samaan suuntaan kulkemaan