Minä olen vääränvänkyrä, vanha männynkäkkyrä.
Jo taimena oksat sojottivat kummallisiin suuntiin, eksyin erilleen toisista puista.
Olin yksin, en voinut ottaa mallia muista.
En tiennyt mihin suuntaan oksat tulisi kasvattaa, minne juuret juurruttaa,
kuinka selvitään myrskytuulesta, kuinka auringosta paahtavasta.
Ennusteet olivat välillä heikot, täytyi keksiä omat selviytymiskeinot.
Kaikki keinot eivät olleet viisaita, menetin oksia ja juuria monia.
Silti tässä vieläkin seison, kohtaan kevättuulen,
runko on vahvaa tekoa, niin luulen.
Kun silmäni vaeltavat pitkin kallioita nyt,
näen, että muitakin on tänne eksynyt.
Vänkyröitä ovat nekin, ihan niin kuin minäkin.
Jokainen on oksineen ilmestys erikoinen,
silti moni on vahvarunkoinen, uskon sen.
Jo taimena oksat sojottivat kummallisiin suuntiin, eksyin erilleen toisista puista.
Olin yksin, en voinut ottaa mallia muista.
En tiennyt mihin suuntaan oksat tulisi kasvattaa, minne juuret juurruttaa,
kuinka selvitään myrskytuulesta, kuinka auringosta paahtavasta.
Ennusteet olivat välillä heikot, täytyi keksiä omat selviytymiskeinot.
Kaikki keinot eivät olleet viisaita, menetin oksia ja juuria monia.
Silti tässä vieläkin seison, kohtaan kevättuulen,
runko on vahvaa tekoa, niin luulen.
Kun silmäni vaeltavat pitkin kallioita nyt,
näen, että muitakin on tänne eksynyt.
Vänkyröitä ovat nekin, ihan niin kuin minäkin.
Jokainen on oksineen ilmestys erikoinen,
silti moni on vahvarunkoinen, uskon sen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit