Elämää koronan aikana

Runoilija Linda

nainen
Julkaistu:
4
Liittynyt: 30.3.2021
Viimeksi paikalla: 1.4.2021 15:17

Asuinpaikka: Espoo
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Aamulla kello soi aikaisin, herään jo valmiiksi väsyneenä.
Mietin, kuinka tästäkin päivästä selvitään.
Työmatkalla luen uutiset, toinen toistaan järkyttävämpiä.
Tukahdutan halun itkeä, tulen vihaiseksi.
Töissä ihmettelen, kuinka nuo muut maskipäät jaksavat aina olla niin reippaita.
Työpäivän päättyessä totean, en taaskaan ehtinyt tehdä kaikkea mitä piti.
Yritin kuitenkin tervehtiä ystävällisesti jokaista maskipäätä, niitäkin, jotka katsoivat pois.
Haen tytön päiväkodista, kysellessäni päivästä lähestymme bussipysäkkiä.
Tyttö muistuttaa reippaalla äänellä, nyt pitää laittaa maski päähän, äiti.
Kyllä äiti maskin muistaa, vakuutan hänelle.
Kävellessämme kotia kohti tyttö huomauttaa, maskin voi ottaa jo pois.
Sillä hetkellä minua hymyilyttää, lämpö valtaa mielen.
Ymmärrän kuuluvani onnekkaisiin.
 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihanaa, pienet lapset ovat niin aitoja ja herttaisia viisaudessaan <3 
Niinhän he ovat!
 

Käyttäjän kaikki runot