vakavuudelle selkeä syynsä.

ilo ja valo!

huumorinlahja
mustaan paperiin kääritty 
kätkettynä, salalokerossa
pitkään varjoissa viihtynyt

yrittää omin voimin purkautua
tuhannen solmun takaa
ja, ainakin kolmen munalukon
--
selkeästi öisin kuuluu
kirskuttava narske 
kun hampaat avaavat naruja

pakko pidättää hengitystä
poikki napsahtavien narujen äänistä
ja miettiä miten munalukot aukeavatkaan -
toisen sormin vai omin ajatuksin?

ja kun vihdoin lahjakäärö on auki 
mahtuuko kerääntynyt määrä
tukahdutettua naurua
tähän maailmaan lainkaan -
synnyttääkö ilmoille pulpahtava ilo
kuulijassa naurun tarttumista
vai ihmetystä 'tuokin tuossa nauraa'
vaikka eilen katkoin pikkusormeni
ja niin
nauru pikkuhiljaa vaimenee
ääni pakenee, etääntyy

ilo antaa myöden, valo sammuu