Itken
kun näen vastasyntyneen,
itken kun näen teidät
vanhemmiksi tulleen.
Itken kun luen lehdestä
vieraan pois nukkuneen.
kun näen vastasyntyneen,
itken kun näen teidät
vanhemmiksi tulleen.
Itken kun luen lehdestä
vieraan pois nukkuneen.
En tunne sinua kohtaan mitään,
olen kantanut olentoa sisälläni,
miksi en itke
kun olet vihdoin syleilyssäni?
Syyllistetään,
et rakasta.
Kuka määrittelee rakkauden,
pelkään
niin kovasti ettet ole enää siinä,
uskallanko tuntea?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja että siinä mielessä äidinrakkaus on kyllä iso myytti, ei semmoista rakkauden määrää voi kerralla edes vastaanottaa - johan siinä pää sekoo.
Kyllä siinä ne muut tunteet tulee ensin... Sen tyhjän tilan, joka sisälle jäi, täyttäminen... Pelko... Se mainitsemasi syyllisyys...
Ne kaikki yhdessä on sitä rakkautta ja Johan nekin uskallat tuntea :)
Hieno runo - sai muistelemaan...