Sieluun tekee kipeää,en tahdo elää näin.
En tässä maailmassa,jossa kaikki kaunis viedään käsistä,
eikä kukaan minua oikeasti rakasta.
Sydämeen tekee kipeää,jäljellä suuri suru,
joka hunnuksi ympärilleni kietoutuu.
On vain mustaa usvaa,syyllisyyttä ja katkeruutta ja niin
kauan sitten menetetty toivo.
Päähän tekee kipeää,kun muistelee mennyttä aikaa.
Mitä minulle käteen jää,kun kaikki pois häviää
En tahdo enää jaksaa.
Käsiin tekee kipeää,kun niitä liian paljon väännetään.
Kaikkensa antaneena,mitään takaisin saaneena.
Jokainen on arvokas, vaan missä minun arvoni.
Kaikki vain tyhjäksi tehty.
Vailla tarkoitusta vaellan,en koskaan taivaaseen yllä.
Niin paljon minä rakastin, vaan ei se minua eteenpäin vie.
Kaipuu sanaton, tuska loputon.
En tahdo enää jaksaa.
Jalat rakoilla vaellan, vaan ei sillä ole enää merkitystä.
On parempi tietää milloin on loppuunkäytetty.
Viimeiset toivonsiemetkin kadonneet.
Tunti tunnilta minä murenen, sekuntti sekunnilta sisälläni jotain kuolee.
Olen siivetön enkeli en koskaan yllä taivaaseen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava runo.
Kaunis, etenkin metafora siivettömästä enkelistä itsestään on kaunis. =)
mm...kaunis :)