Iltayö

Runoilija Eleanoora

nainen
Julkaistu:
13
Liittynyt: 22.11.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

On hienoa tajuta, että ihan jokaisella on elämän varrella kriisejä. Miksi siis minä olisin poikkeus?
 

Harmaa sivellin loihtii maiseman eteeni.
Yksinäinen pieni vanha talo,
jossa asuu onneton asukas.
Hän yrittää kehrätä langoistaan itselleen vaatetta,
elämänrihmoista jotain mihin tarttua.

Sivellin piirtää puut ja pensaat,
hahmottelee kulkijoille tien,
minkä päästä yksinäinen talon asukas löytyy.
Ei sinne kuitenkaan kukaan eksy,
seutu on liian synkkä.
Jos edes vähän valon pilkahdusta siveltimeni saisi.

Vaan värit ovat loppuneet, käytetty ja kuluneet.
Siellä yksinäinen asukas jatkaa kutomistaan,
liekö koskaan työtään valmiiksi saaden.
Ja ovatko langatkin vain tummia väriltään.

Onko iltayön aika loputon.

Selite: 
Synkkää on... ;)
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot