Harmaa sivellin loihtii maiseman eteeni.
Yksinäinen pieni vanha talo,
jossa asuu onneton asukas.
Hän yrittää kehrätä langoistaan itselleen vaatetta,
elämänrihmoista jotain mihin tarttua.
Sivellin piirtää puut ja pensaat,
hahmottelee kulkijoille tien,
minkä päästä yksinäinen talon asukas löytyy.
Ei sinne kuitenkaan kukaan eksy,
seutu on liian synkkä.
Jos edes vähän valon pilkahdusta siveltimeni saisi.
Vaan värit ovat loppuneet, käytetty ja kuluneet.
Siellä yksinäinen asukas jatkaa kutomistaan,
liekö koskaan työtään valmiiksi saaden.
Ja ovatko langatkin vain tummia väriltään.
Onko iltayön aika loputon.
Selite:
Synkkää on... ;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


