Olin jo sulkeutunut huoneeseeni, olin jo tuntenut tuskaa viiltävää. Olin jo saanut lyöntejä kasvoilleni, olin jo tukahduttanut tuskaani viinaan. Olin jo nähnyt surulliset kasvoni, olin jo menettänyt elämisen haluni. Olin jo jättänyt kivun sisälleni, olin jo huomannut pian lähteväni. Sitten sinä tulit ja pelastit elämäni. Toit pimeydestä valon sisälleni. Toit voimaa jaksaa eteenpäin. Toit itsesi minun viereeni ja suljit syliisi. Sait tuskani sammumaan, jotain sisälläni tuntemaan. Vaikka tiedän, ettei kanssani helppoa tule olemaan, silti rakastan sua ainiaan. Pysy luonani myös kun on vaikeaa, niin kauan, kunnes kuolema meidät erottaa. Sillä kaiken tahdon kanssas jakaa aikanaan. Kunnes toivun, tulet sen myös huomaamaan.
Selite:
NO JOO...Aina ei oo helppoo!!!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
