Kolme surullista lasta
eivät tänäänkään lakkaa odottamasta
kättä nyrkkiin puristuvaa
kohti kurkkua kurottuvaa
jää kylmä kellumaan huoneeseen
hän vaikka kiinni ikkunan sulkee
Kädet korvilla odottaa
huutoa ja iskua seuraavaa
seinään vaasi kolahtaa
isän silmät ovelta tuijottaa
Tyttö ajattelee taivasta ja tähteä
ei ehdi kuitenkaan pakoon lähteä
kun isä on jo vieressä istumassa
hiljaa kuiskaa: "Mitä isin pikku kissa?
saanko vähän silittää?
vannon, se ei tee kipeää"
Se on jotain sellaista mitä muille ei kerrota -
rakkautta vailla kauneutta
Selite:
tämä on muokkailun alaisena vielä ja tulee luultavasti muuttumaan paljonkin. annetaan nyt kuitenkin raakaversion olla täällä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
no huh huh. Hyvä runo kuitenkin mutta jotenkin aika kipeä aihe:(