Toivoisin jo pääseväni pois tästä maallisesta helvetistä, mutta en taida päästä vielä/
Mieleni on musta kuin yön pimeys ja sydämmeni pirstaleina kuin rikkinäinen peili/
Ehkä pääsen vapauteen ja kirkkauteen tän synkän vaelluksen jälkeen/
Ehkä ajatukseni muuttuisivat, jos löytäisin sen oikean, mutta etsintä tuntuu toivottomalta/
Siksi joudun tyytymään osaani ja vaeltamaan yksin ja uupuneena, tässä maallisessa helvetissä/
Mutta koska etsintä tuntuu toivottomalta en enään jaksa uskoa tulevaisuuteen/
Siksi saatankin päättää itse vaellukseni, mutta en vielä koska voimia on vielä vähän jäljellä.
6.1.09
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
