olen tässä
olen kuitenkin kaikkialla muualla
en saa rauhaa
en kiinnity mihinkään
kukaan ei kiinnity minuun
minulla on paljon salaisuuksia
uskottuja asioita
iloja
rakastumisia
onnistumisia
mutta ne kaikki kuuluvat jollekkin muulle
minun on vain tyhjä valkoinen laatikko
joka on nuhjaantunut kuljetuksessa
joka ei ole täyttynyt mistään
jota kuljetan toivoen mukanani
se on minun vakiovaruste
musta laatikkoni on jo ääriään myöten täynnä
kaikki ne ovat täynnä
yritän järjestää niitä uudelleen ja uudelleen
tarkemmin
jospa saisin yhden vähemmäksi kun järjestelen järkevämmin
mutta minulla ei ole taitoa
joudunko hankkimaan yhden laatikon lisää
mustan
aurinko paistaa se saa mustan pinnan lämpenemään
kunpa ne syttyisivät tuleen
palaisivat tuhkaksi liekeissä
ei se olisi minun syytäni
keräisin tuhkat kai uurnaan
ja kantaisin niitä kuitenkin maailman ääriin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on jotakin, mistä pidän. Elämänkokemustako? Hieno runo!