Yksinäiset jalanjäljet
kulkevat pitkin katua
Liian paljon tuskaisia muistoja
tahraa kantajansa
kaksikymmentä fyysisesti
henkisesti kymmeniä vuosia vanhempi
Järveä katselee
ja ajattelee
Mitä iloa on enää elämässä
toisaalta ei ole järkeä ranteen aukaisulla
Kulkija vain kävelee
ja toivoo
Että tulisi joku, joka nostaisi ylös kuopasta
ja avaisi avaimella
kulkijan sydämen
Selite:
Syksyn aikana pöytälaatikkoon kirjoitettua...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi