soundofhypermusic

Puupinta puhui kertoen tarinaa.
Vieraskammarista kuului narinaa
kun valkoinen matto sai väistyä
työn tieltä.

Hän laski tyynyn kuin kissan
alas lattialankkujen alle.
Kohokohta koitti.

Hän laski lapsen tyynylle,
alhaalla tuoksui nurmikentälle.
Et sopinut elämääni,hän sanoi ja
naulasi lankut paikoilleen.

Arki saa taas koittaa.
Yksinäisyys on lisätila,
saa taas henkeä.
Ainoa,
joka muistuttaa lapsesta,
ovat verijäljet lattianlankuissa.