Nimetön
Toisinaan,
kun hukkaa
nimensäkin,
unohtaessaan,
kuka on
Toivoessaan
olevansa vain
mielikuvitusta,
tunnistamatonta massaa
Halutessaan
päästä eroon
jokaisesta
tunteesta
Maatessaan lattialla
niin hyvissä fiiliksissä,
että se tuntuu jo pahalta
Huomatessaan
olevansa täysin
kykenemätön
mihinkään suureen,
edes keskisuureen
Tajutessaan
istuvansa bussissa
aivan liian myöhään yöllä
“Pari pikavuoropysäkkiä vielä ennen määränpäätä,
ensimmäisenä Rantakoivikko”
- minun Savonlinnani
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Komea runo kaiken turhuudesta!