Nikki

Joka aamu kun mä herään, mietin onko se viimeinen.
Kerran toivoni vielä kerään, ja odotan että sanot sen,

meillä elämä voisi olla, vieläkin yhteinen.
Mutta muuttuuko se tästä, irti osaa päästää en.

Toivottavasti sä tiedät, miten paljon katoaa.
Ne kaikki yhteiset hetket, joita takaisin ei saa.

En kuulu edes kirkkoon, silti rukoilen jumalaa,
vaikka en tiedä, onko häntä olemassakaan.

Kuule sydämmeni huuto, kun se kuihtuu kuolemaan.
Miten kaikki saisin, ennalla taas olemaan?

Sydäntuhkaan peittyy maa, elävältä haudataan.
Muista minut vielä hetki, älä päästä unholaan.