näin sinut ruohikolla
Näin sinut ruohikolla,
pimeys valaisi
arpisia kasvojasi,
sinusta valui elämä,
tunsin kuinka
kylmyys vaihtui
lämpösi paikalle,
en osannut sääliä,
tiesin,
voin kävellä pois luotasi,
ja hieroa sammalta
syyllisyyden hajuisiin
käsiini.
Sen unen jälkeen
en enää tuntenut sinua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jotenkin kosketti♥
Hmm, katkeraa.
Hienot kielikuvat!
hyvä tunnelma tässä, pidän!
Kauniita runoja, mutta niin ahdistavia. Kenestä nämä kertovat, vai kertovatko kenestäkään?
jotenkin kosketti♥
Hmm, katkeraa.
Hienot kielikuvat!
hyvä tunnelma tässä, pidän!
Kauniita runoja, mutta niin ahdistavia. Kenestä nämä kertovat, vai kertovatko kenestäkään?