emna

Jo pitkän aikaa olen miettinyt elämääni. Mitä olen kokenut ja mitä on jäänyt kokematta.
Minulla on mies jota rakastan. Hän on tärkeä osa elämääni, mutta pelkään että en voi jatkaa elämääni hänen rinnallaan. En ennen kuin saan kokea enemmän elämää, niin paljon on jäänyt kokematta. Haluan ymmärtää, että hän todella on elämäni mies, ja minä todella hänen elämänsä nainen. Koska molemmat olemme kokeneet vain toisemme. Minun täytyy saada tietää, että elämästäni ei puutu mitään. Mutta miten kertoa hänelle?
Toisaalta, itsetuntoni on niin pohjalukemissa että oikein masentaa. En usko että kukaan tahtoisi minunlaistani henkilöä rinnalleen, ei kukaan muu kuin hän. Siitäkin minun tulisi olla ylpeä, että edes hän on siunaantunut minun rinnalleni, hän rakastaa minua ja tahtoo vain minut. Ajatukseni ovat niin sekavia, että en enää edes tiedä mitä minun pitäisi ajatella, tahtoa, tuntea, ja mitä kaikkea pitäisi sanoa ääneen. En ole sama henkilö joka joskus olin, en tiedä kuka olen nyt, enkä tiedä kuka minä tulen olemaan.