Esoer

Ensin oli hyvin vilkasta

Tanssivat olennot juhlivat
ja maan kamaralla madot pyörivät kuhisten
kuin osaa ottaen

Suuret linnut lensivät
ensin kehojaan paikallaan pitäen
tuulen läpi tasaisina
järjestäytyneinä joukkoina
kirkkaansinisen valon
heijastuessa selistänsä,
sitten pyörteilivät alaspäin
vauhtia kiihdyttäen

Äkkiä ilmestyi
kuin tyhjästä
portteja ilmaan,
joista valui kiemurtelevaa,
punaista nestettä

Kesyttämätön neste
hajosi yhä vauhkommin
polveileviin osiin,
lopulta alkoi luoda
monimutkaisia rakenteita:
vihreänruskeaan kasviryteikköön
pehmeästi laskeutuessaan
olivat jo jähmettyneet
paikoilleen

Punaiset, poimuilevat
kaarteet saivat pian
parveilevien muurahaisten pinnan,
mutta sitten maasta kumpusi
kumajava, metallinen ääni:
ensin hyvin hiljaisena,
mutta merkitystä täynnä,
ja sitten voimistuvana, pehmeänä vallina

Liike hidastui,
tai oikeammin aika,
kun tämä voima kietoi pauloihinsa
maan pinnan ja taivaan
kuuntelemaan ääntä,
joka tuntui ankkuroivan itsensä ilmaan.