Takkutukkainen tyttö
Voi ku kaikki olisi helpompaa...
Näkis edes tulevaisuuteen tai pääsis ees liikkuun ajassa,
elämä olisi paljon helpompaa jos ees toisen noista kyvyistä osaisi.
Kristallipallo jotta näkis saako rakkaudelle vastakaikua tai osaisko sitä rakastua uudelleen,
tai aikakone jolla pääsisi menneisyyteen tapaamaan itseään ja hakata vähä sitä luupäätä
tiiliseinää vaste ja kysyä mitä vittua sä meinaat, päästät elämäs rakkauden luisumaan käsistä!
Etkö sä opi kerrasta et tämä on se tyttö, se nainen, se takkutukkainen larppaaja joka ravisutti sun
maailmaa. Joka oikeasti rakasti sua!
Oikeasti mä antaisin mitä vain siitä katseesta, minkä mä näin ensimmäisen kerran kun hän tuli vaihto-oppilas
matkaltaan. se katse, kyynelten vettynein silmin tuijottaen minua ja etsien sitä tuttua ja turvallista, siis minusta?!
Mun on pakko myöntää et mä oikeasti hieman hämmennyin ja pelästyin kun hän katsoi minua niin.
Siis joku välittää ja ikävöi minua!?
Se oli jotakin niin uutta ja kummallista ku ei koskaan aikaisemmin ole saanut sellaista rakkautta kokea.
Antaisin mitä vain kun saisi vain rakastaa...
Mitä vain siitä katseesta...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa on todella kaunis kerronta, todella osuvasti kirjoitit siitä miten vaikea on sillä hetkellä ymmärtää miten arvokasta on saanut.
Tässä runossa on todella kaunis kerronta, todella osuvasti kirjoitit siitä miten vaikea on sillä hetkellä ymmärtää miten arvokasta on saanut.