Ruoste
Niin kovin vaikeaa aloittaa,
ruosteesta puhdistaa.
Ennen kauniin hopeisena hohtava
ja enää vain häivähdys siitä.
Tomukerros päällään
ja ullakon tuoksu
merkkinä vanhasta,
unohdetusta,
kadotetusta.
Siitä,
jota ei koskaan saa takaisin.
Ajan aiheuttamat naarmut pinnassaan,
sisältö käyttämätön, homeessa.
Sitä minä olen.
Olen ajan pilaama rasia
täynnä koruja,
joita kukaan ei enää käytä.
En edes minä.
Selite:
Aloin kaivata niitä aikoja, kun kävin lähes joka päivä päivittämässä omaa runokokoelmaa. Aloin kaivata taitoa kirjoittaa. Enää en osaa. Haluan takaisin ne ajat, kun pystyin kirjoittamaan, mitä tunsin. Ne ajat, kun tiesin mitä tunsin. Kaipaan sitä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
