Pinjasii

Mitä jos en olisikaan ikinä tavannut sinua? Minulle olisi voinut tulla jokin este sille päivälle, kun ensi kerran tapasimme. Tai sinulle. Jos minua olisikin pelottanut liikaa, kun lähetin sinulle sen kirjeen jossa kerroin haluavani tutustua sinuun paremmin enkä olisikaan pistänyt sitä matkaan. Olisimme nyt toisillemme vain jokin tuntematon sielu muiden outojen sielujen joukossa. Jos sattumalta, ihan vain nopeasti ohimennen, tapaisimme toisemme, mitä tekisimme? Ei mitään. Emme hymyilisi toisillemme, emme tervehtisi toisiamme... En ehkä edes huomaisi sinua, tai sinä minua. Tai vaikka huomaisimmekin toisemme, mitä ajattelisimme? Siihen minä en tiedä varmuudella vastausta, mutta luulisin, että emme ajattelisi mitään sen erityisempää. Jos vahingossa tuuppaisin sinua kun kävelisimme sattumalta toistemme ohitse, pyytäisin vain anteeksi ja kummatkin jatkaisivat matkaansa eteenpäin omiin suuntiinsa. Kävelisimme täysin eri polkuja, eivätkä ne yhtenisi välttämättä lainkaan. Jos yhtenisivät, niin vain ohikiitävän sekunnin ajaksi, ei sen enempää. Entä jos elämäni olisikin paljon onnellisempaa ilman sinua? Olisinko nyt se sama ihminen, kuin mitä olin suunnilleen vuosi sitten, kun en tiennyt mitään sinun olemassaolostasi ja olit minulle vain yksi ruusu muiden joukossa. Hymyilisinkö samoille asioille? Tavoittelisinko samoja asioita, haluaisinko näin kiihkeästi aloittaa kokonaan alusta, jos olisit poissa? Olisinko näin hellyydenkipeä tai avoin? Ennen kaikkea, olisinko näin rakastunut, jos sinä olisit pelkkää ilmaa? Vastaus tähän kaikkeen on ei, olen tästä sataprosenttisen varma. Tiedän, että pienet teot vaikuttavat elämään suuresti, mutta olen siltikin varma, että olisin jäänyt todella paljosta paitsi, jos en olisi koskaan tavannut sinua. En varmastikaan olisi rakastunut, mikä yksin koettuna vastarakkautta saamatta on minulle hyvin raskasta. Olisin nyt heikompi, jos en olisi joutunut kokemaan sitä kaikkea. En olisi ollut niin onnellinen, kuin mitä olin suunnilleen kaksi kuukautta tapaamisestamme lähtien ennen maailmani sortumista. En olisi saanut kokea sitä ihanaa tunnetta, kun joku välittää ja itse asiassa haluaa viettää aikaa minun kanssani sekä ikävöi minua. En olisi saanut kokea sitä hassua tunnetta vatsanpohjassani, kun otit minut syliisi lämpimään ja turvalliseen ensimmäisiä kertoja. Tai kun suutelit minua... Tahtoisin kokea nuo kaikki ihanuudet uudestaan. Tiedät varmasti, että minulla on todella kova ikävä sinua ja haluaisin tavata sinut hyvin pitkästä aikaa. Olet vain siellä kaukana minun tavoittamattomassani. Siksi jaksankin moneen kertaan miettiä, millaista elämäni olisi, jos sinua ei olisi. Ja vaikka haluankin tavata sinut, pelottaa silti sinun tapaaminen minua enemmän kuin mikään muu... En kuitenkaan kadu mitään, mitä menneisyydessämme tuli tehtyä. Sain ja edelleenkin saan kokea tämän ihanan tunteen, kun sinä olet osa elämääni ja meidän polkumme kulkevat yhdessä hiukan pidempään kuin vain ohikiitävän hetken.

Rakastan sinua.