Piino

Välillä niin paljon ahdistaa.
Ei osaa päättää mitä haluaa.
Uskon,
kohtalo tuo kaiken tullessaan.
Tekee päätökset itsestään.
En vain jaksa odottaa.
Tahdon että tapahtuu,
nyt ja paljon.

Olen nuori,
koen asiat eritavalla.
Kuin myöhemmin.
Tahdon kokea nyt kaiken.
Melkein.

Välillä kuitenkin pelottaa,
en osaa päättää,
mikä eniten merkitsee.
Valinta on joskus hyvin vaikea.
Se repii,
raastaa,
saa rukoilemaan apua,
joltain voimakkaammalta.
Mutta se on itse tehtävä,
jos haluaa kohtaloonsa vaikuttaa.
Tehdä asiat omalla tavallaan.

Kaikkia ei voi miellyttää,
sen pitäisi olla,
itsenstäänselvyys.
Mutta huomaa, kuinka katseet kiertää ihmisestä toiseen.
Arvostellaan.
Kateus nostaa päätään.
Tunteet sotii ja se herkkiin ihmisiin niin kovin paljon vaikuttaa.
Joskus toivoo,
olisi enemmän tahdonvoimaa.
Osaisi korvansa sulkea,
silmät sokeuttaa toisilta.
Olisi elämä paljon helpompaa.
Toisaalta se kasvattaa.
Mutta voi olla,
että elämästään paljonkin menettää.

Miten päättää, mikä on oikein.
Kun mielipiteet joskus tekee kipeää.
Miellyttääkö toisia,
vai ollako oma itsensä.
Haluaisi välillä ihan itkeä.
Mutta kyyneleitä ei tule.
Turhautuneisuus,
kipu, tuska,
suru, kaikki tuntuu vain sisällä.
Ei niitä uskalla enää uloskaan näyttää.
Saadaan niistä täysin vääriä käsityksiä.
Tahdotaan vain olla.