Torstai

Syksyisenä yönä
rakastuin ja en ehkä ikinä saa tietää
mikä se oli joka sai minut tuntemaan
vetoa sinua kohtaan, mikä pisti sydämeni hakkaamaan
ja aina kun katson kasvojasi
en voi kuin tunnustaa pohtivani
mikä ajoi minut sekaisin silloin,
joten en tule koskaan tietämään vastauksia
kysymyksiin miksi ja miten
menetin sydämeni sinisille silmillesi
mutta kun sain suudelmasi
tiesin löytäneeni jotain täydellistä.

Miten voisin kuvailla rakkauttamme?
Lahjat ja sanat
eivätkä päivät tai tunnit riitä
kuvaamaan niitä hetkiä,
jotka kaipaavat suudelmiasi,
halauksiasi, huokauksiasi
ja rakkautta täynnä olevien silmiesi katsomista.

Onko se intohimoista rakkautta,
ekstaasia ilman rajoituksia,
sitä väreitä herättävää kutinaa hermoissa,
klimaksi jonka saat aikaan kosketuksellasi
vaiko se pohjaton riemu kun huomaan
sinun antautuvan minulle jälleen kerran?

Vai onko se rakkautta joka kasvaa kasvamistaan,
joka välittää, tietää
ja näkee ihon lävitse
syvälle ihmisen sisään
vaalien henkeä ja sielua,
sitä sisäistä kauneutta joka tekee meistä kokonaisen,
rakentuen luottamukselle,empatialle
ja rakkaudelle,
jonka tunnet olevan oikea.

Rakkaus, jonka jaamme on kaikkia näitä,
se on kaikkea, jota sinun ei koskaan tarvitse epäillä,
se on rakkautta, jota ilman en voi elää,
se on rakkautta joka kestää läpi harmaiden päivien
ja ennen kaikkea se on rakkautta
jonka tulen kanssasi jakamaan.