Turma

Olen pilvimassojen kokoamassa linnassa.
Kuulen huhuilua.
Pelko paisuu sisälläni, se levittää lonkeronsa ympärilleni..
Juoksen.
Saavutan suuren oven, jossa on jalkapallon kokoinen avaimenreikä.
Katson siitä, näen tyhjyyden keskellä suuren tomupilven..
Siitä kasaantuu kasvot. Vihaiset, uhkaavat kasvot.
Säikähdän ja peräännyn..
Ovea ei ole.
Sen tilalla on valtava ilmastointiaukko, joka imaisee minut säälimättä pimeyteen.
Kuulen kellon tikittävän..
Juoksen.
En pääse eteenpäin.
Mutta juoksen yhä.
Pimeys vain jatkuu, pimeys vain syvenee..
Eteeni ilmestyy tyhjästä liikennemerkki.
"STOP." it says.
Pysähdyn.
Korvissani kaikuu kiivaat sydämen lyönnit..
On päästävä pois.
Yhtäkkiä kuuluu ukkosen jyrinää ja alkaa satamaan.
Olen aina rakastanut sadetta..
Pisaroiden tanssi kaikuu tyhjyydessä.
Ahdistaa.
Nyt vihaan sadetta.
Juoksen.
Salama valaisee pimeän alueen..
Mutta silti näen vain pimeyttä.
Äkillistä hiljaisuutta seuraa rivakat askeleet.
Joku tulee perässäni.
Yritän juosta.
Jalat eivät kanna..
Tunnen kalman kohmeat sormet olkapäälläni.
Huudan.
"Auttakaa !"
Kukaan ei kuule.
Kukaan ei tahdo kuulla.
Ääntä, ei lähde..

Silmäni rävähtävät auki, tyyny on hiestä märkä.
On yhä yö.
On pimeää..
On hiljaista..
Olen yksin.