jollunen

Tyttö istu maassa otti kiviä iloisena ja laski niitä,
jokainen niistä kuvas sen tytön elämän tärkeimpiä asioita..
Se tyttö otti ne mukaansa kotiin ja nukahti hymyssä suin...
Sitten se ei enään katsonut niitä kiviä, koska sitä tyttöä sattui kaikki..
Pitkän ajan päästä se tyttö katsoi niitä kiviä taas,
otti ne mukaansa ja meni ulos ja jäi istumaan sinne miettiäkseen mitä kaikkea oli menettänyt vähän ajan kuluessa..
Se tyttö heitti kaikki kivet pois mitkä oli menettänyt..
eikä kiviä enään jäänytkään..
Siitä tyttö tajusi että ei oo enää mitää menetettävää..
Se tyttö on jo menettänyt kaiken mitä se rakastaa..
Nyt se tyttö katselee taivaassa ja toivoo ettei kenellekkään käy samalla tavalla..