Miete rakkaudesta.
Kävelen yksin metsä polkua mietien illan hämärässä mitä on rakkaus? kaikestako se pyytää luopumaan ja itsensä unohtamaan.Sitäkö se on? Ei vaan se on kunnioitusta, ymärrystä ja toisen huomiion ottamista. Mutta silti tunnen olevani vanki tässä suhteessa josta en irti pääse tai en halua edes päästä. Koska uskon ja toivon rakkauden olevan pysyvää ja muutuvaa. Niin kuin puissa suhiseva tuuli ja keijun kevyt kuiskaus korvaani... Jatkan matkaa kotia jossa rakkaus ottaa minut syliin ja suukotaa murheeni pois.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän tästä..
Hieno loppu teoksellasi.