Toivo
Yöni yksin kaivaten valvon
päivien läpi kuin kuolleena kuljen
sut viimein eessäin nähden
peloissain silmäni suljen
kunnes sun kutsuvan minua nimeltä kuulen
ja viimein tunnen sisälläin kasvavan toivon
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mikähän siinä edessä odotti ja kutsui, tunnelma nostaa kylmät väreet
kun joskus tuntee olevansa ihmisten keskellä yksin ja viimein kun löytää sen ihmisen joka vie jalat alta. yksinäiisyys on jo kumminkin jättänyt jälkensä.
sait varmaan vähän toisenlaisen tuntemuksen tuosta.