Puristus.
Tiedän,
se on kohta täällä.
Kuulen,
kuinka se lähestyy.
Tunnen,
Kuinka se viiltää sisintäni.
Nyt se iskee, yksinäisyys.
Olet siinä, ihan lähellä.
Mutta silti kaukana,
niin kaukana etten saa sinusta otetta.
Pelkään, ettet huomaa.
Ettet enää edes välitä.
Et näe enää lävitseni, niin kuin ennen.
Et enää halua edes yrittää.
Onko järkeä odottaa mahdotonta,
odottaa jotain mikä ei tule tapahtumaan?
Kuulen tasaisen hengityksesi, kun omani hiipuu hiljalleen pois.
Olen vierelläsi, et vain enää näe minua.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi