SilasLang

aamulla
iloiset linnut kuolemaa karkaamassa
aurinko paistaa harmauttaan
hanget hankaa pohjissa kaikkeuden
maailma on jähmeä.
likainen ja irstas

muualla
vihaiset hymyt kiiruhtavat odottamaan
samalla talloen elämän allensa
lämpimät halkeamat kylmässä maassa

näin kauniina päivänä huomaan vain kaiken vääristyneen
jonkun hihnassa minua vetävän outoon julmuuteen
tunnen kaiken ja silti olen kuollut
olen kuin viisas kivi
ja puheeni on pelkkää kaikua

olen kallella kaikkialle
mutta silti en voi olla missään