Kokoelma
Risteys
kaikki ohikulkevat
loputtomiin hukkuvat
horisonttiin kuolevat
kaiken keskellä
sinä
vastaantulija
Iiris
valo leikkaa sen pintaa
rikkoo, repii sen mustaa
värit heijastavat aikaa
aikaa ja unta
missä sydän, sielut syleilevät
kun avaa aamu silmät
hymyssä mietin hiuksiasi
missä silmät piilottelevat
sormeni piirtää sanoja
ihollasi
kotini
Tuli
liekit repii meitä
kietoo meidät yhteen
tämä ajatus roihuaa
kuin hiipumaton humala
☀
aurinko rakastaa sinua
kuljettaa onnea edelläni
kun kiipeät kallioitani
sulatat jään
Ra
armoton jumala
kaunis kultanaamio
ja minä, varjo
valottomana
taivun
ajatukseen
painojemme erosta
nyt paino ylläni
kun katson torneja
mieleni rakennelmat
ja sade pyyhkii poskiani
Pisaroina
pimeä etsii uhrinsa
tihkuu
pisaroina
kasvoilleni
huulillani
sanojeni
haamut
pukevat sinut
hiljaisuuteen
Vaiti
maailma hukkuu meluun
kun puolikkaat huhuilevat toisiaan
vastakaikujaan vailla, raukat
kaipuussaan kompastuvat
ei puhuta rakkaudesta
ei tahrita sitä
Ilo
ei ole enää iloa
ei oikeita sanoja
kertomaan
minne taas vietiin
korkealle kohosin
jalustalle korotin
nyt kysymyksissäni
mikään ei kerro minulle
miksi
Valve
pikkutunnit
kannan kiviä sisälläni
miksi herätettiin sinusta?
erotettiin unesta...
Syreeni
huhut kuiskivat
toiset koskivat
pyhän tahrivat
ja minä matkoillani
kahlein kiedottu
en tiennyt nukkuvani
Babylonian
sokeat korukuvista
kuurot sulosanoista
turtat lihan lumoista
kadotetut peilaavat elämää
kuin pukua
kulkevat kukkapolkujaan
valkoisissa vaatteissaan
eivät eksy tieltään
eivät erehdy etsimään
näiltä tyhjiltä kujilta
Vieneet
kipuni karuselli
ja lempi-piinani sitkeät
yöt uskolliset
ja päivät pitkät
piirtävät
samoja suruja
suruista sanoja
haavani omani kalliit
vaikeasti vuotaneet
hymyni hintana
ja nyt löydän lapseni
väärissä käsissä kuluneet
koska yksi kaiuton sielu
kumpuaa tyhjyyttään
kömpelö mieli
ei ymmärrä häpeää
kurkota itseään pidemmälle
sokea pyörii
pientä
piiriä
pimeässään
mutta nämä silmät
näkevät kuolemaa
kaikkialla
sinussa
joka veit minulta
...veit minua
Toivo
kylvi mieleni
versonsa punoi
hengeksi puhalsi
näin kukkasin lupaili
kuinka kauniisti
lakastuneet, rakkaani
ja kylmä se tuuli
mi hiljaa huojuvi
vei poikaa eilen
herätti miehen routaan
Talvetar
silmänsä sulkeutuivat
ja aika pysähtyi
kuuntelin hetkeä
katselin kuuraa ikkunoista
tänä yönä
sydämeni on lunta
Kirot
tulevat, tanssivat uniisi
mielesi mustina hahmoina
häilyvät
siluetit syrjäsilmälläsi
tyhjinä tuijottavat
pelkosi kylmin pääkallokasvoin
...ja tiedät etten ole unohtanut
Totuus
poikkeava
taipumaton
särkyy
oma tahto
kirotaan
piilota nyrkkisi
raahaudu eteenpäin
oikeus ja odotus
lupasivat palkkion
murtuneena
keräät palasesi
etkä tunne enää
Kärmes
jokin minussa vartoo
varoittelee
haukkoo suutaan
mutta himoni huutaa
korvani kuuroiksi
Veri
minä yön lapsi
kirottu, siunattu ikisielu
iholtasi juon maljani
himollesi suon lahjani
uhrin tuhmaan uneen
jossa leikimme jumalia
pistelemme toisiamme
pelaamme likaista peliämme
Paris
sydämenlyönnit
sekunteja aikapommissa
pulssi iskee takaisin
kovempaa
maisemassa
silmät haalistuneet
väreissä tanssii
hiessä kylpee
himossa rypee
lauma apinoita
turtuminen
ikuista kaikki
kuluta loppuun
se ei koskaan lopu
peili tuijottaa
tieto surisee korvissa
totuus kertoo itsensä:
olet pisara meressä
juokset itseäsi pakoon
kompastut etkä hellitä
pitäisi sääliä sinua
hairahtunut
heikot, kuolevat
kaiut autioissa
rapistuneissa halleissa
hiivut hiljaisin äänin
Katumus
murtunut
hiljaisten muurieni
painosta
kuinka karistaa
virhe
varjonsa
Surustus
tässä kuu, tähdet
aamu ja hämärä
niin hiljainen
luonnon
kaunis
että unohtaisin
muistaa
hetket
Unohdus
laske tämä raskas pää
yön pehmeään lempeen
sen syliin, hiljaisuuteen
peittele pois tämä väsynyt
että olisi hyvä niin
vailla muistoa
eikä enää kipua
Hauta
minä kaivan hautaani
huomaasi
kuvasi viereen kaivan
kaiverran
nimeä
suruni seinään
mustaan muuriin
jota vasten vuodan
kivistä ikävää
Meri
nyt kun naamiot on laskettu
kipuni kuohut virtaa vapaana
armotta iskien aaltojaan
sydäntä vasten, valvottaen
niin helppo hukkua sinuun
hautautua syvälle, syvemmälle...
koskaan löytämättä
sydäntäsi
Korjuu
niin pienet käteni
tuudittavat maailmaa
joka elää muistoaan
jokainen hetki
viipyy
minussa
tyhjänä
tämä sydän tulvii
pohjatonta surua
hän on mennyt
mikään ei vie sitä pois
kuka korjaisi minut?
Syys
mies on näkymätön
sinusta äärillään
yksi kosketus
ja sormenpäitäni pistelee
tyhjyys
kun yritän muistaa
kaiut
sen unen
jota rakastin
mutta sinä olet
niin poissa
Jäljet
jalkasi joutuisat
painuvat, painavat
muistot meistä
pysähtymättä pohjaan
viipymättä vanhassa
surutta siirtyen
eteenpäin ehtien
kun mieli kaartelee muistoa
hapuilee haamujaan
niin hiljaa, hiljalleen
sitä hyväillen
sinut hyvästelen
Muisto
kerran kirkas
pian pölyttyvä
mielikuva, mennyt
muisto kasvaa sammalta
mutta me jatkamme
leikimme aikuista
pienten miesten maailmassa
Jäänne
sydämeni on pakahtua
ja minä yritän itkeä
tämä houreen vääristämä mieli
ei osaa pukea sanoja
rakkaudeksi
Paino
kivinen matka
kun vuodet katsovat
tummina silmieni vankiloista
tulvieni uomat kuivuneet
paino on raskas poskellani
pimeä puhuu puolestani
kipu on minussa
ehjänä
sirpaleet pistävät
lävistävät
kun minä hiivun
Myrskynsilmä
mielessäni on paikka
minne piilotan sinut
kukaan ei näe sitä
kukaan ei ymmärrä
kuinka hiljaa
lapsi on minussa
vaiennut
osa
joka ei vielä ole mennyt
nauraa heidän kanssaan
Ajatuspölyä
kaikki nämä juonteet
uurteet
eikä yksikään
vaatinut enempää
verta
on rakkautta, leikkiä
syntiä, mustelmilla
kuin me
muka-jumalat
katso
kuinka kaukana
me olemme sinusta
toivo elää
rakkaudesta
raiskattuna
väärin hänen nimeensä
väärän Himon nimeen
ja puhkaistu viaton
sikiää uuden synnin
tässä me, liatut
avuttomat, vailla suuntaa
soihdut vailla tultaan
savuamme
tomua ja tuhkaa
Rukous
harmaa tämä maa
paljas kuin rauniot
miten katsoa aamua
tuntea se kasvoillaan
tulisit nyt
kun kaipaavat silmät
aurinkoon
niin
kastele
sydämeni kuivunut
Paluu
kaikki asettuu
pelkäämättä
kädet ohjaavat
lämpö valaisee
herään
alati kaipuuseen
mutta nyt
rauha ja lohtu
kotona olen poissa pahoista
sinne eivät varjot yllä
