Sarastus

Muistan tunteen
Hypätä tuntemattomaan

Viistoista vuotiaan kakaran unelma

Se oli totta, sä olit.
Onni oli mun

Kun sä et koskaan ja sä aina ja mikset sä voi. Sä et vaan tajua. Miks sun pitää olla tollanen. Mä aina ja sä et ikinä. Vihaan sua.
Anna anteeks

Vuosi yks, vuosi kaks, kolme
Neljä.

Istutit mut lattialle, tiesit ettei ne kanna
Sä tiesit että mun jalat ei kanna.

Huusin. Huusin ääneni
lopulta oli vain kohina

Selkärangattomana poski vasten lattialankkua
alaluomet valkeana suolakiteistä

Kuulin elektronisen äänen sisältäni kertovan
olen onnellinen hänen uudesta suhteestaan jos hän on onnellinen.

Vitut. Mä vihaan sua. Sä petit mut, sä hylkäsit mut.
Sä jätit mut yksin.

Neljä vuoden aikaa ja tunsin kyyneleet kasvoillani
lantioidemme hakatessa vasten toisiaan. Niinkuin ennen.

Haluat vain lasin vettä janoon
et kaivoa.

vuosi yks, kohta kaks

Mä rakastan sua.