Nimetön
Minne katosit mies
joka vielä joskus syleili maailmaa
Hän joka hymyili
hän joka oli tarinan arvoinen
Nyt peilistä katsoo joku
Kasvot ovat miehen saman
mutta katse kuin tuhkaa
hengitys sumua ja mieli pahaa
Minne katosit mies
joka nukkui murheitta
Hän joka kujeili
hän johon luotettiin
Nyt vastoinkäyminen toistaan seuraa
Kasvot ovat miehen saman
mutta sydän raskas eksyksissä
rakkaitaan sättii kun tuntee mielipahaa
on hän pelkkä varjo
oli liian ylpeä apua pyytämään
Onko liian myöhäistä
tuon raskaan kulkijan
saada kiinni siitä miehestä
joka imurilla kiusaa rakastaan.
Se pieni väläys imurin kanssa todisti että hän on vielä kotona.
Ehkä jonain päivänä näemme hänet taas kummittelemassa kylpytakissa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskaan ei ole liian myöhäistä! Todella upea runo! Hyvää syntymäpäivää :)