Irrallaan
Auringon valo siivilöityy,
seitinohuen iltapäiväkännin läpi.
Tunkeutuu sisuksiini,
kääntää suupielet ylöspäin.
Tässä tragikoomisessa todellisuudessa,
jota elämäksi kutsumme.
Katson ikkunan läpi elämää,
johon kuulun.
Irrallisena kaikesta.
Hetki sitten valmiina säntäämään pakoon,
nyt kaiken yläpuolella hieman hymyillen.
Viinillä täytetty muumimuki kädessä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit