Pipsa

Suruni elää suojassa sateenkaaren
näkyy se vain silloin kun ajattelen
tunteeni lukittu taakse rautapaaden
viiltää se kun aikaamme muistelen

Ajattelen sua ja tunnen yhä tuskaa
huudan ääneen kun kestä sitä en
tulista kivikuormaa en mä kuskaa
rautapaaden taakse hautasin sen.

Ei ikävä lopu ei se anna rauhaa
tuskan määrää mahdoton mitata on
Ei tuska lopu vaikka sitä jauhaa
kivun määrää mahdoton kertoa on

Surusta tehnyt olen suojamuurin
se liian korkea ylitykseen on
olen käynyt läpi rankan kuurin
alta kaivaminen on mahdoton

Mä elän tätä elämääni näin
tehdyt virheet näkyy eessäpäin
Seinä nousee näen silmissäin
Kaiken kannan silti pystypäin

Kaikki laskut maksan ajallaan
hoidan kaikki tänne kuitit vaan
virheistä oon valmis maksamaan
hoidan kaikki ei pääse sanomaan

Vaikka väärin tein kestän kyllä sen
tuskaa tuottaa vain menetys ihmisen
Mä surun osaan hyvin piilottaa
ei tunteitani kukaan nähdä saa