Ipi

Ken merenrantaa tallustaa
ja hiekanjyvät laskee vaan -

voi tuntee yksin olevan,
mut kuule rakas ystäväin!

Ei sannan jyvät riitäkkään,
sit määrää hiekast laskemaan -

Niit muistoi kaikkii yhteisii,
Mitk sydämessä pesii niin -

Tää matka on - kahden yksi niin,
kaik koettu on poluilla siin -

Vaan kaislan kuiskaus todistaa,
sit määrää mitä ystävää voi rakastaa...

Piirtää pintaan veden tuon,
niin heijastuksen siihen luo -

Vaik kuvajainen onkin vain,
se kertoo kaiken sisält ain -

On matka aina yhteinen
kaik tähdet täällä kaikkeuden -

Ne todistaa, kun rannalla,
taas kohtaa jyvät sannalla...

Tää matka on - kahden yksi niin,
kaik koettu on poluilla siin -

Vaan kaislan kuiskaus todistaa,
sit määrää mitä ystävää voi rakastaa...