Savolainen

Yksinäisyyttäkö, ihmisenä olemisen vaikeuksissa.
Vaellan rinkka selässä, välillä taakkana raskasta painoa.
Uskon matkani määrän päähän, olkoon matka vaikea tai lähes mahdoton.

Askel, askel kohti muutakin kuin vaikeutta, puskien voimalla.
Matkaevääni ja voimani, ne ovat rinkan keveys,
evääni on tulevaisuuden.

Askel lähemmäksi, rinkkani täyttyy ja kevenee.
Polkua jota en pystyisi vaeltamaan, ei sellaista ole.

Askel olen perillä.
Otan rinkkasi ja täytän sen matkaeväilläni,
rakkaudella ja uskolla.

Täytän rinkkasi vaellusta varten. En täyteen, en tyhjäksi.
Täytän sen niin kuin sinä täytit minut.

Rakastan