RRJ

Viaton naurusi on piristys päivään, kun joudun olemaan yksinään.
Kauniin äänesi päässäni kuulen, kun vimmoo huonot tuulet.

Valaiset tietäni loistamalla kirkkaampana kuin tähdet ja kuu.
Pahin painajaiseni on, että lähdet ja et ikinä takaisin tuu.

Herään aamulla nähdäkseni sinut, täyttyy sinusta sivut.
Mitä ikinä käykään, olen aina tukenasi ja kuljen mukanasi.
Olen aina valmis riidat sopimaan, vaikka puolestasi sotimaan.

Kuljetaan, silmämme suljetaan, yhdessä tässä hetkessä, pimeässä yössä. Olet rakkahin, pakassani korkehin, ystävä tärkehin. Olet tosi tärkee, ystäviä monta kymmentä vuotta tässä viel olla kerkee.

Sua en toiseen vaihtaa vois, toista en toivois, mutta varma oon siitä et jonain päivänä se koittais, kun mun on mentävä pois, sut yksin jättää, siitä en saa itse päättää, sen kanssa en voi kättä vääntää.