Muistutus

Runoilija Mystis

Minä tarvitsin sen!

Kun en tajunnut pienestä
tökkäsystä olkapäähän
se tuli kuin potku

Persauksiin - niin juuri

Se nykäisi maton jalkojen alta
istutti minut kerralla kanveesiin
ja siinä - lattialla
häntäluun lähettäessä kipinöitä
selkäydintä pitkin aivoihin
minä muistin...

Haahaa - minä muistin!

Muistin,
miten silmien tulee sädehtiä
miten huulien kaartua
ihon tuntea jokaisella neliömillillään
sydämen sykkiä hulluna
sykkiä - sykkiä
kuin vapautuakseen
kylkiluiden muodostamasta vankilasta

Ah - rakkaani

Minä tarvitsin sen potkun
ja peilien huollellisen jynssäyksen
nähdäkseni sen olevan tallella
vielä minussa

Se on nuoruuden lahja...

Ja mikä helvetti meidät saakaan kadottamaan
hiljaisesti hyväksymään
unohtamaankin
tuon kaiken - meille annetun

Siirtymään arvokkaasti haudan partaalle
ja hitauttamme anteeksipyydellen
antamaan tilaa nuoremmille

Kummastellen vielä joskus
epämääräistä levottomuutta
sydäntemme tienoilla...

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Aivan mahtava...Onneksi näin kiireen keskellä kurkkasin

Rakkaudelle olet aina nuori:)

wou, upeeta. ei muuta sanottavaa, mykistyin

tää osu ja uppos =o)

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut