Tonttulan aitan sekalaisia aarteita - 23

Runoilija Mystis



voi jestas nyt en löydä yhtä nimeä
pimeä aivan on aivon soppi
oppi tiessään ja muisti

luisti se ennen muistaakseni

luistaakseni pulmasta tarvitsen jeesiä
peesiä jonkun fiksun perään

kerään tippuneet tiedonmurut
hurut aivosolut ruokin
kuokin sadon

kadon kun on kokeneet muistisolut
polut hermosäieteoriassa katkeaa

ratkeaa arvoitus kun saat kuvauksen kuulla

sitä voi availla ja kilistää
vilistää kuvia luukun takaa
jakaa moneen osaan ja suklaata popsia
kopsia mietteitä ja sananparsia
karsia päiviä päästään vähemmäksi
lähemmäksi saada joulun
koulun huomata vaihtuneen lomaan

omaan tahtiin saa luulla

huomenna on viimeinen sen avaus
aattolorun tavaus

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Lempeän inhimillinen ote sen kun jatkuu, kuuta katsoessa on helppoa ällistellä ja ihmetellä, kun taiot niin hienosti joulurunosi. Tämä on oikea helmi kuun tässä vaiheessa olevaa kerrontaa. Huikea runo. Kiitos täsä.
Luulen, tiedän, arvaan. Maun jättää vaan ei karvaan. Avatut luukut johtavat uuteen. Juhlaan, rauhaan, hiljaisuuteen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot