pisara merta

Runoilija Mystis



vanhalla linnoituksella kaikuu kummasti
on kuin olisi monta minua

enkä aina tiedä kuka meistä on eniten äänessä

tai vähiten

- - -

se hiljainen joka ei tiedä mitä sanoisi
antaa tuulen puhaltaa tukan silmille

muuttuu näkymättömäksi

- - -

joku toinen taas nauraa
onnellista naurua

ja se joku

se juoksee kalliolta vedenrajaan
ja levittää kätensä halatakseen tuulta

- - -

minä vain
kerään meren kauneimmat pisarat

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ja minä jäi runoa katsomaan, innolla, hymyllä ... taitavasti taottu, sujuvasti sanottu. Nautin!
Hieno kuvaus. Sinusta on moneksi. 
runosi on kuin lämmin pietto viileänä iltana
Huikea. Tällaisen runominän rinnalla haluaisi kulkea. Tämä ei hengästytä, tässä on ihminen, inhimillisenä, herkkänä, pysäyttävänä ja puhuttelevana. Lämmin ja kaunis runo.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut