kun yöllä itket
surustasi jäisen vuoren
herätän sinulle aamun henkäyksen
vuoresi sulattamaan
kun siipeesi haava
valheista viiltävistä
kutsun tuhat sinistä perhosta
kantamaan sinut kirjokuvien taakse
vapisevien väärämielisten pariin
opetan sinut rakastamaan heitäkin,
heikkouteensa hautautuneita
ja heidät sinua
ja kun jumalaltasi loppuu voimat
lähetän hänelle pienimmän peipposen
sen siipirikon iloisen
uurteitaan nostattamaan
ja kun sinua väsyttää
sanon nuku vain
himmennän auringon
kultaisiksi kaihtimiksi
laulan lapsuutesi laulun
muistelen sinulle kauneimman muistosi
petaan paikan uudelle unelmalle
nukun vierelläsi
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
