Kummallinen tarinasi

juuri kun olen
nukahtamassa tähän
todellisuuteen,
sinä herätät minut
ja ratsastamme
sinikupeisilla hevosilla
edellä aikojen herran

luonnonlait tanssivat
villisti vierellämme
vielä pieninä, keksimättöminä
ihmettelevät paikkaansa
avaruuden sylissä

ja sinä istahdat kanssani
Saturnuksen renkaalle
ja kerrot tarinaa siitä,
mitä tulee tapahtumaan,
missä on ihminen

ja minä nauran ja yhtäaikaa vähän
pelkään, sillä tarinassasi
yhdellä on kaikki, toisella ei mitään
pehmeyden yli kuljetaan rautakannuksin,
välinpitämättömyydestä tulee selviytymiskeino monille,
ja minä nauran sinun
sinun kummallista tarinaasi

eihän nyt niin
voi tapahtua,
jos ensimmäinen
henkäys, sarastus,
on näin kaunis

eihän nyt niin
voi tapahtua,
kultaseni