Koskee,
koskee niin...
kiroaisinko.
Ihailin sinua vuosia,
taisin rakastaakin
kaukaa.
Latasin sinuun
kaikki kuvitelmat,
unet ja unelmat;
olit muusani ja
enemmänkin.
Koko elämäni.
Jonain näistä päivistä
lakkasit lähestymästä,
ei viestejä, ei mitään.
Olet lopultakin
löytänyt todellisen
onnen, arvelen.
Tyydyn siihen.
Ja kiroilen!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mutta runous antaa toivoa suurta myös
Kun ihmisellä on ne tunteet,ja kyllä se kiroilu joskus tuntuu helpottavan oloa,mutta ei aina,pidän.
Monen moisia kokemuksia elämään mahtuu.
Sivut