Pelonsekaisin tuntein
minä takerrun itseeni
kuin tuntisin taakkani
sinussa
minä pyydän anteeksi
vaan ei enää sanoja
jotka sinä kuulet
eikä enää hetkiä
joissa sinä elät
kauniina kuten aina
Lumenvalkoisin valhein
minä turvaudun eiliseen
kuin tuntisin minut
sinussa
sinä kadotat suuntasi
vaan ei ole kauniimpaa
kuin suunnaton kaipuu
eikä enää pelkoa
mitään ei menetetä
jos ei kuljeta yhdessä
hiljaa kuiskaan silti
tervetuloa
ovi on auki
puhdistathan jalkasi
taloni on nyt tahraton
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä, hienoja sanakäänteitä ja todellinen loppuhuipennus! Suosikeihin...
Upeaa!
Olet todella taitava kirjoittaja.
No niin, hieno kokonaisuus elämyskuvauksena ja ihokarvoja kohahduttava lopetus.
Tämä oli kaunis! Lopetus oli todella hyvä.