Joka päivästä kiitän jonka iltahan vien
kädet yhtehen liitän tämän eloni tien,
virheet anteeksi annan sekä pyytää saan
oman kuormani kannan tämän arvokkaan.
Monta ristiä matkalla jokaisen
monta kiveä poluilla kyynelten,
ne on merkkinä elämän arvokkaan
tunne hippuja matkaajan maailmaan.
Meille kaikille loistaa taivaan kuu
ilta tummuu ja tähdet kirkastuu,
ne tuo valoa arjen pimeyteen
ehjää poskilta kyyneleen särkyneen.
Joskus tuntuu jaksa en jatkaa näin
käytkö tukena ystävä vierelläin?
Elonmyrskyt kun aaltoja nostattaa
olkapää ois hyvä johon nojata saa?
Tämä reissu on elämän mittainen
tuo nouseva aurinko tietää sen,
minä kierrän rantoja tunnemaan
kun matka on tehty niin levätä saan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi