Kuljin puistikossa jossa näin
(itse ollen silloin selvinpäin)
miehen aivan kipperissään
maassa, eväät berberissään.
"Kuis auttaisin?" koitin kysyä
"Et taida tolpillasi oikein pysyä."
Hän vastas kaiketikin hepreaksi;
"Faksaas Jussefille tila-taksi."
"Älä suotta huoli tuosta,
vaikket kotiin asti juosta
jaksaisikaan tänä yönä,
onhan heitä joiden työnä
on uupuneille antaa oppia,
tarjota kirkasvalokoppia."
Miehen ilme kieli tuskasta,
esiin tullutkaan ei puskasta;
"Voit auttaa katsomalla pois,
tuo kyyti takaisin ei enää tois.
Enhän kontillani ole syyttä
mut et rapulassa iäisyyttä
viettämään viel valmis oisin,
kun jo huomenna voi olla toisin."
Selite:
Taannoin erään poliittisen epäselvyyden synnyttämä sopellus...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
